KNK Kolumni, Maaliskuu 2024
Skellefteå käänsi suunnan – väestön vähenemisestä kasvuun
10-12 vuotta sitten Skellefteå oli huomattavasti hiljaisempi kaupunki. Kaupunki, joka kärsi väestön vähenemisestä ja kamppaili demografisen trendin kääntämisen kanssa.
Eräänä kylmänä keskiviikkona tapaamme Skellefteån kaupungin elinkeinoelämän edustajat. Roland Eriksson on iloinen ja tyytyväinen kertoessaan Skellefteån matkasta ja siitä nousukauden tunteesta, joka vallitsee kaupungissa yleisestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta.
– Kahden vuosikymmenen ajan kaupunkimme väkiluku väheni. Trendi oli negatiivinen, eikä meillä ollut omia yliopistoja tai korkeakouluja, mikä aiheutti nuorten poismuuttoa. Tiesimme, että jotain oli tehtävä, ja aloimme työskennellä päämäärätietoisesti. Asetimme yhteisen merkityksellisen tavoitteen: saavuttaa 80 000 asukasta vuoteen 2030 mennessä. Nyt olemme itse asiassa korottaneet tuota tavoitetta, tavoittelemme 90 000!
Eriksson kertoo, että he panostivat kaupungin selkeään brändäykseen, ja alussa satsattiin itse asiassa kulttuuriin. Oliko sattumaa, että Euroopan suurin teollisuuden sijoittuminen tapahtui täällä? Luultavasti ei.
– Ei ole yhteensattuma, että teollisuus lähti näin kehittymään täällä. Meillä on maata ja vihreää energiaa. Lisäksi teemme strategisia investointeja infrastruktuuriin, kuten sähköiseen lentämiseen ja joukkoliikenteeseen. Nykyään täällä on myös sähkölentokoulutus, mikä tarkoittaa, että meillä on opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Ja käsittelyaikamme ovat olleet suhteellisen lyhyitä, sillä olemme alusta asti panostaneet yhteiskunnan vuoropuheluun ja viestintään, mikä on tuottanut hyviä tuloksia.
Kaupunki korostaa myös rikasta kulttuurielämää, mikä antaa lisäarvoa itse kehitykselle.
– Meillä on monta festivaalia, jotka houkuttelevat suuria kävijämääriä. Ja tietenkin Kulttuuritalo Sara. Se luo hienon elinympäristön.
Skellefteå Campus on myös strateginen panostus sekä kaupungin että elinkeinoelämän osaamisen turvaamiseksi että nykyajan opiskelijoille tarjottavien vaihtoehtojen tarjoamiseksi. Campuksen koordinaattori Ida Lindh kertoo siitä, mikä johti eräänlaiseen pilotointiin, jossa ajatellaan luovasti ja kohderyhmäkohtaisesti.
– Aikaisemmin oli niin, että jos halusi tulla joksikin, oli pakko muuttaa paikkakunnalta. Mutta näin ei enää ole. Olemme työskennelleet systemaattisesti osaamisen nostamiseksi, ja sitä kautta muodostui myös liittouma oppilaitoksille. Näemme itsemme kansallisena koelaboratoriona akateemiselle innovaatiolle ja uudistumiselle. Tämä on auttanut turvaamaan korkeakoulutettujen tarpeemme, sanoo Ida.
Projekt KNK Business Region
